Neuvolakäynti

Tällä viikolla kävimme neuvolassa. Eka kertaa mieskin pääsi mukaan. Meillä on sellainen aika nuori terveydenhoitaja, joka kyllä hyvin ottanut meidät vastaan. Toki hänestä huomaa, ettei ehkä ennen ole ollut asiakkaana raskaana olevaa pyörätuolin käyttäjää. Hän osaa kyllä hyvin huomioida ja auttaa kun tutkimuspöydälle siirryn. Nyt kun alan vähän enemmän apua siinä tarvitsemaan. Tosi positiivisella mielellä aina menen hänen luokseen. Samalla hän saa kokemusta erilasista odottajista :)

Neuvolakäynti oli siis rv 22+5. Vein neuvolaan pissanäytteen ja sanoin, että luulen, että minulla on virtsatieinfektio. Oli ihan sellaiset oireet; väsytti, mahakipeä, huonovointisuus,jatkuva pissalla käynti yms.. Minulla on monesti ennenkin ollut tämä tauti, joten tunnistin oireet helposti. Ja selvä tulehdushan sieltä löytyi. Lääkäri määräsi sitten antibioottikuurin. Äitipolilla lääkäri sanoikin että meikäläsillä on suurempi riski saada virtsatieinfektio kuin muilla odottavilla. Vaikkakin se on kaikille odottaville aika yleinen vaiva. Toinen riski on kuulemma veritukosriski, mutta sen estämiseksi pistän napapiikin joka ilta. Ei mitenkään mukava homma, mutta pakko sen on tehdä, itsensä ja vauvan vuoksi.

Neuvolakäynnillä mm. kuunneltiin sydänäänet, otettiin sf-mitta, mitattiin verenpainen saatiin Kelan paperit, ja olimme jo etukäteen täyttäneet voimavarakyselyt, joista keskusteltiin sitten. Kyselyssä kysyttiin mm. parisuhteeseen, elämäntilanteeseen, talouteen ja tukiverkostoon liittyviä kysymyksiä. Ihan hyvä kysely, joka pisti kyllä miettimään esim. omaa parisuhdetta. Hyvä, että mies oli tällä kerralla mukana niin pystyttiin hyvin keskustelemaan myös hänen vastauksistaan.

Antibiootti kuuri aiheutti sitten pahan oksentelelun yhtenä iltana/yönä, toki saattoi muustakin johtua. Mutta panin sen antibiootin syyksi. Nyt tuntuu, että tästä taudista selvitään ja olo on oikein hyvä. Tänään palasin myös töihin muutaman päivän sairausloman jälkeen.

Tänään lähdemme mieheni kanssa mini rakkauslomalle eri maisemiin. Ollaan kaksi yötä hotellissa ja rentoudutaan. Minun sisko tulee koiria hoitamaan. Pitää koittaa nauttia vielä näistä kahden keskisistä hetkistä ennenkuin vauva tulee taloon :)

rv 22 ja Rakenneultra

Raskausviikko 22 menossa. Tällä viikolla kävin rakenneultrassa. Mukaan pääsi ensimmäistä kertaa myös mieheni. Ultraan meno meinasi vähän jännittää, mietin, että onkohan siellä kaikki hyvin. Lääkärin vastaanotto oli oikein mukava. Oli lukenut paperit hyvin ja tiesi millainen mamma tulee kuvattavaksi :) Toki hoitohenkilökuntaa aina pohdituttaa miten tutkimuspöydälle päästään. Yleensä sanon, että jos pöytää saa laskettua pääsen siihen itse siirtymään. Joskus joku meinaa vängällä kainalosta auttaa, vaikkakin se vaan vaikeuttaa asiaa. Sanon, että parhaiten pääsen kun itse ponnista. Tarvittaessa pyydän jalat siirtämään.

Tähän mennessä siis siirtymiset ovat menneet hyvin. Toki ne tutkimuspöydät, joissa ollaan istuvammassa asennossa ja sitten siinä on se reikähomma niin niihin on vähän vaikeampi siirtyä kun ei taho olla tasaista pintaa ja pitää varoa ettei tipu reiästä :) Voipi olla, että jossain vaiheessa siirtymiset käyvät hankalaksi..

No niin palataampa taas tähän rakenneultraan. Vauva oli aika hankalassa asennossa, jotta näkyvyy olisi ollut hyvä. Hän halusi olla kasvot minun selkärankaan päin. Kaikki tutkittavat jutut kuitenkin onnistuttiin näkemään ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Painoa pienokaisella puoli kiloa ja muutenkin kasvu vastasi viikkoja.

Tyttö vai poika? Olimme pohtineet mieheni kanssa haluammeko tietää, lopulta ultraus hetkellä päätimme, että jos näkyy niin katsotaan vaan. Mutta koska näkyvyys oli huono eikä haarojen väliin nähnyt hyvin, vauva on joko tyttö tai poika. Enemmän lääkäri epäili tytöksi. Mutta sanoi, ettei kannata alkaa vielä osteleen pinkkejä vaatteita :D Meille on ihan sama kumpi vauva on. Ihana ja rakas se on kuitenkin.

Tässä teille ensimmäinen julkinen kiva vauvasta :) Siinä näkyy pää :D